Luontokuvablogi, naturephotoblog


Erityisesti rakastan rantamaisemakuvia
ja matalalta paistavaa aurinkoa.
Ihana pohjoinen valo!


Google translator

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Luonnosta kasattua

Nyt kesällä on niin paljon kuvattavaa. Mutta kaikki ovat (toivottavasti) ulkona ja tietokoneella ei monikaan juuri käväisyä enemmän. Hyvä niin.
Laitan silti muutaman koosteen kesäkuulta.



***



***



Vaikea valita oikea valoisuusaste. Tummensin näitä jonkin verran, kun laitoin ne tänne nyt keskipäivällä ja silti tuntuu, että tarvitsisi vieläkin tummentaa. Mutta sitten taas illalla katsottaessa ovat tummia ja synkkiä.
No, sellaista on elämä. Vaihtelevaa, koosteista, yksityiskohtia ja kokonaisuuksia. Ja kaikki riippuu siitä, mistä päin ja miten asiaa katsotaan...

Paljon lisää ihania kesäpäiviä ja suloisia suven hetkiä Sinulle!

***

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Gardenian pihalta lisää

Trooppisen puutarha Gardenian pihalta löytyi edellisen postauksen pionien lisäksi kaikkea muutakin kiehtovaa. Tässä niistä joitakin otoksia.



***



***



***



***



Kaiken tämän väriloiston kera toivotan Sinulle oikein ihanaa ja lämminhenkistä Juhannusaikaa, riippumatta siitä sataako tai paistaa!

***

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Pioneja Gardenian pihalla

Trooppisen puutarhan Gardenian piha kiinnostaa minua useimmiten sisätiloja enemmän. Tähän aikaan kukkivat upeat pionit, niitä oli näköjään istutettu vielä viime vuotista enemmänkin. Tänä vuonna ne eivät kuki kaikki samaan aikaan, suurin osa oli täydessä kukissa, osa oli vielä ihan nupuilla ja jotkut olivat jo ehtineet pudottaa kukkansa.




***



***



***



***



Jos satut liikkumaan Gardenian suunnalla, suosittelen lämpimästi pionien katsastamista!
Muutenkin piha on hienosti hoidettu, muutamista muista kohdista pihalla taidan tehdä toisen postauksen.


***

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Varjoleikkiä Vanhankaupunginkoskella

Ah, leppeä kesäilta, kuumuus jo haihtunut, mutta vielä lämmintä ja valoisaa. Aurinko paistaa ihanasti yhä alempaa, ennen kuin plumpsahtaa kokonaan taivaanrannan taa. Vaikka oli arki-ilta, niin ihmisiä oli vielä paljon: kalastamassa ja ulkoilemassa muuten Vanhankaupunginkosken tietämillä.




Matalalta paistava aurinko on minun suuri suosikkini. Se luo oman erityisen tunnelmansa, valo on kellertävää, ei niin kovaa kuin keskipäivällä. Ja syntyy varjoja ja jänniä kontrasteja. Kun siihen lisätään vielä vettä tai puita, niin minä voisin kuvata loputtomasti, ihan mitä vain!



Kalastajien hahmot ovat aina jänniä, se hiljainen odotus ja rauhallisuus. Teini-iässä olin itsekin innokas kalastaja, olisin varmaan vieläkin, ellei se tuntuisi eläinrääkkäykseltä. Joten en siis kalasta, vaan syön kyllä kalaa, melko tekopyhää, myönnetään.



Pitäähän siitä Matinkaari-sillasta aina olla ainakin yksi kuva, tässä se normikuva. On niitä parempiakin nähty...



 Tämä koskikuva piti vielä käydä jälkikäteen lisäämässä. En oikein ymmärrä, miksi osa samalla tunnuksella Picasa3:ssa merkatuista kuvista, ei tule mukaan kun sillä tunnuksella etsii valittuja kuvia tiedostopuolelta. Ihmeellisiä ovat tietokonemaailman ilmiöt...



Tästä luonnon värileikistä tykkäsin kovasti. Aurinko ja vesi, ja syntyy aitoa kultaa. Yhdessä toisessa kohdassa rantapuiden heijastus teki rantavedestäkin ihan kirkkaan vihreän, kateudesta kenties?



Mutta kun aurinko laski mailleen, niin taivaan täyttivät mitä ihmeellisimmät jostain eläintarhasta karanneet oliot, jotka ovat selvästi menossa porukalla tuonne vasemmalle päin. Lienevätkö matkalla iltakaljalle??



Kotimatkalla, ylhäällä mäenpäällä, missä aurinko ei vielä ollut laskenut, tuli vielä vastaan tälläinen näky.



"Oi, mikä ihana ilta! Voi tapahtua mitä vain"


***

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Rantaelämää

Nyt on Helsingin rannoilla vilkasta. Vesille laskettujen veneiden lisäksi rannat vilisevät vesilintuja, monilla on jo poikasia. Ja kun kaislat ovat matalia ja paikoista on pulaa, niin osa pesii ihan hämmästyttävän näkösällä. Tässä muutamia hieman paranneltuja kuvia eilisillalta, jolloin aurinko paistoi taas alhaalta ja kaikki oli niin kaunista, että!



Linnut mokomat muutenkin liikkuvat vilkkaasti ja ovat vaikeita kuvattavia pokkarilla kohtuuetäisyydeltä. Mutta nämä pienet pallerot, ne ovat vähintään tuplanopeita! Eivät hetken hetkeä paikallaan...



Kyllä on emolla näiden perään katsomista...  Yhdessä vaiheessa yksi jo jäi pesueesta, mutta sitten huomattiin puolin ja toisin, että kaikki eivät olleetkaan paikalla.



Silkkiuikuilla on parikin lähes vierekkäistä pesää kaislikon reunassa, mutta niillä ei ole vielä poikasia. Väliin uiskenteleva puoliso teki mielenkiintoisia ääniä ja liikkeitä, mutta yhtään siedettävänkään tarkkaa kuvaa en siitä saanut.



Jossain vaiheessa sitten vaan piti sanoa näille ihanille, että Hei, hei!

Mutta vielä: Rannalla, soisessa ryteikössä oli sorsapoikue ihan supervilkkaassa ulkoilutiessä kiinni, ja siinä ovat kuulemma olleet päiväkausia. Mieheni huomasi ne ensikerran, kun meinasi vahingossa astua niiden päälle, poiketessaan askelen verran ulkoilutieltä! Mutta emo päästi pienen vinkaisun ja niin säästyivät päälleastumiselta...
Valaistus oli nyt huono ja poikaset jo hieman söpöimmän iän ohittaneita, mutta tässä nyt kuvassa muutama niistäkin, kun kerran eivät olleet moksiskaan siitä, että neljä isoa ihmistä seisoi niistä metrin päässä innokkaasti kuvaamassa ja ihastelemassa.



Oikein ihania hetkiä teille kaikille omilla rannoillanne uusia poikueita ihastellessa!

***