Mustikkamaalle päädyimme, kun lähdin pienten terveysongelmien kanssa kotoa autolla periaatteella, että jokaisessa risteyksessä valitsen intuitiivisesti yhtään ajattelematta lopputulosta. Matkalla pysähdyimme hetkeksi Kulosaaren hautausmaan kieppeille, tosi kaunis pieni hautausmaa, mutten sen alueella juuri kuvannut. Ulkopuolelta tälläinen rantamaisema.
Sitten Mustikkamaalle, joka on upea merellinen ulkoilusaari, mutta myös läpikulkusaari Korkeasaaren eläintarhaan menijöille.
Mustikkamaalla on upeita hiekkarantoja, mahtavia rantakallioita, näkymiä sekä kaupunkiin päin että saariston puolelle.
Tähänkin kuvaan löytyi mm. Uspenskin katedraali, mopojen kiihdytysrata ja lahdella pienellä perinnepurrella luoviva purjehtija.
Ilma oli kuin morsian syksynalkutunnelmineen, mahdollinen sade jäi onneksi puuttumaan, koska ymmärsin raahata sadeviittaa mukana.
Saattaa olla, että jostain Mustikkamaan kolkasta löytäisi vielä mustikoitakin, mutten lähtenyt tutkimaan, vaan tyydyin kuvaamaan tätä kasvia.
Tässä näkymää Vanhankaupungin lahdelle päin ja mukaan poimittu Helsingin toistaiseksi ainoan metroradan värikäs metrojuna.
Sisämaasta löytyi myös tälläinen pieni pensaankokoinen vaahteran näköinen puu, jokaisen lehden väri oli juuri tämä yhtään liioittelematta.
Tässä kuvassa istuskelen hiekkarannalla ja kuvailen Helsingin edustan ulapalle päin. Tämä näkymä täytti vielä iltanikin ihanalla valon ja meren ja tilan huumalla. Voidapa pakastaa tällaisen ja upota siihen talvipakkasella...
Lintuja ja purjeveneitä oli myös paljon näkyvissä, harmi, että nämä joutsenet eivät olleet lainkaan kiinnostuneita poseeraamaan.
"Ei vettä, rantaa rakkaampaa..." Uimaankin olisi varmaan voinut mennä, muttemme kulkeneet tällä kertaa saarta kiertävää ympyrärantareittiä kokonaan, joten varsinainen uimaranta jäi näkemättä. Veikkaanpa, että siellä oli ainakin auringonpalvojia, ehkä uimareitakin...
Kaikkea merellistä löytyi: hiekkaa, kallioita, kiviä, lintuja, aaltoja, kimallusta, niin monenlaista erilaista näkymää. Olisihan siellä voinut kuvata ja nauttia loputtomiin. Mutta jokin aina veti taas liikkeelle...
Mustikkamaan telakka-alueen vierestä vie pieni laituri-silta pikkuiseen Honkaluotoon. Siltä sillalta bongasin vielä tälläisen jännän yhteisnäkymän. Jostain käsittämättömästä syystä purjehduskilpailun yleisö vain vaikuttaa täysin pitkästyneeltä, vaikka kisa vaikuttaa kiehtovalta...
Näin paljon kuvia oli pakko julkaista, sorry, ja silti jätin pois niin monta kiehtovaa kuvaa...
Oikein ihania valoisia syyspäiviä roppakaupalla teille kaikille ja ihania retkiä marjaan, sieneen, kuvailemaan tai vaan olemaan ja nauttimaan!
***
