Malkasaaresta

Malkasaari on mukava Helsingin ulkoilusaari melko lähellä sitä venesatamaa, jossa meidän kävelyvauhtia kulkeva paattimme majailee. Joitakin päiviä sitten kuumuus kiusasi niin, että ajattelimme lähteä sitä saareen karkuun. Matkalla oli tälläinen lintuluoto.

No, se ei kuuman välttely Malkasaaressa kovin hyvin onnistunut, kun vähäinenkin tuuli päivän mittaan tyyntyi ja vedessä oli yllättäen jo sen verran sinilevää, etten sinne viitsinyt mennä vaikka aikomus oli ollutkin.
Niinpä päivä kului eri puolella saarta enimmäkseen varjossa istuskellen ja ympäröiviä maisemia ihaillen ja kuvaillen. Etäisyydet merellä ovat isoja ja kuvat pokkarilla käsivaralla otettuja, mutta toivottavasti niistä saa edes pientä käsitystä päivän upeista tunnelmista

***

Yllä Malkasaaren keskellä oleva hieman erikoisen muotoinen keittokatos

Ylläolevat (ja alla) saaret ovat mielestäni varsinkin matalassa auringossa aivan ihania, vaikkei tästä kuvasta saakaan kuin kalpean aavistuksen.

***

Pääkaupunkiseudun saaristossa liikkuu myös mielenkiintoinen kauppavene, joka on turisteille melkoista eksotiikkaa, kun se pysähtyy saarten laitureihin. Ihmiset jonottavat pitkään helteessä ensin veneen ulkopuolella ja sitten ahtaitakin ahtaammissa sisätiloissa, jossa jono kiertää hyvin hitaasti aluksen sisäosia ja samalla keräillään pienistä valikoimista hieman kalliinpuoleisia tuotteita aina siltä kohdalta, jossa ollaan.

Kauppavene käy vain joissakin saarissa ja joinakin päivinä, Malkasaareen se ei nykyään tule, joten tämä on zoomattu vähän kauempaa.

Lokeilla ja variksilla tuntui olevan jatkuva kärhämä meneillään saaren herruudesta, eikä selkoa vaan tuntunut tulevan. Mutta minkäänlaisia itikoita ei tuntunut, ehkä kuivuuden takia, olevan (ei hyttysiä, ei paarmoja, ei ampiaisia), mukavaa!

Läheisessä mantereen puolella olevassa niemessä on nykyään kanoottivuokraamo ja siksi kauniina vähätuulisina päivinä Malkasaaren ympäristössä suorastaan kuhisee kajakkeja. Hieno, vaikkakin hieman tyyris mahdollisuus.

Vaikka saari on täynnä puita ihan rantaan saakka, niin yksi kiva rantakallio (kuva alla) siellä on ja joitakin mukavia pieniä hiekkarantojakin. Houkuttelevaa, mutta sääli että sitä sinilevää oli niin paljon, vaikkei tässä näykään.

Kesäiltoina Malkasaaren venelaituri pysyy pitkään ihanassa auringossa. Mutta kaikki mukavakin loppuu aikanaan ja palailimme sitten vasta-aurinkoon tähyillen kotiin päin, mutta kuvailimme vielä hieman taaksepäin. Tässä kokokuva Malkasaaresta.

Alla vielä laajempi kuva merelle päin.

Malkasaareen ei nykyään valitettavasti kulje vuoroveneitä (mutta moneen muuhun ulkoilusaaren kylläkin onneksi), Malkasaareen pääsee vain omalla tai kaverin veneellä, venetaxeilla tai vaikkapa vuokrakanootilla. Mutta suosittelen ulkoilusaaria kaikille kuumina kesäpäivinä, niissä on aivan omalaatuisensa tunnelma ja jokaisessa vielä toisistaan poikkeava.

Ihanaa kesänjatkoa kaikille!

***

Ei vettä-rantaa rakkaampaa!

Yritän kovasti ymmärtää, etteivät kaikki ole yhtä hullaantuneita aurinkoisiin rantamaisemiin kuin minä, mutta siitä huolimatta valitsen tänne silti joitakin mieleisiäni rantakuvia. Päivä ei ollut niin kuuma kuin mitä nämä ihan viimeisimmät, tuuli sai lähes palelemaan rannalla.

***

***

***

***

***

Ei mitään erityistä, myönnetään, muuta kuin Suomen ihana kesä ja saaristo, jollaista ei monessakaan maassa ole. Ja tilaa katseelle vaeltaa, etsiytyä erilaisiin yksityiskohtiin. Jotain mitä muistella, sitten kun taas on talvi.

***

Luonnosta kasattua

Nyt kesällä on niin paljon kuvattavaa. Mutta kaikki ovat (toivottavasti) ulkona ja tietokoneella ei monikaan juuri käväisyä enemmän. Hyvä niin.
Laitan silti muutaman koosteen kesäkuulta.

***

***

Vaikea valita oikea valoisuusaste. Tummensin näitä jonkin verran, kun laitoin ne tänne nyt keskipäivällä ja silti tuntuu, että tarvitsisi vieläkin tummentaa. Mutta sitten taas illalla katsottaessa ovat tummia ja synkkiä.
No, sellaista on elämä. Vaihtelevaa, koosteista, yksityiskohtia ja kokonaisuuksia. Ja kaikki riippuu siitä, mistä päin ja miten asiaa katsotaan...

Paljon lisää ihania kesäpäiviä ja suloisia suven hetkiä Sinulle!

***

Gardenian pihalta lisää

Trooppisen puutarha Gardenian pihalta löytyi edellisen postauksen pionien lisäksi kaikkea muutakin kiehtovaa. Tässä niistä joitakin otoksia.

***

***

***

***

Kaiken tämän väriloiston kera toivotan Sinulle oikein ihanaa ja lämminhenkistä Juhannusaikaa, riippumatta siitä sataako tai paistaa!

***

Pioneja Gardenian pihalla

Trooppisen puutarhan Gardenian piha kiinnostaa minua useimmiten sisätiloja enemmän. Tähän aikaan kukkivat upeat pionit, niitä oli näköjään istutettu vielä viime vuotista enemmänkin. Tänä vuonna ne eivät kuki kaikki samaan aikaan, suurin osa oli täydessä kukissa, osa oli vielä ihan nupuilla ja jotkut olivat jo ehtineet pudottaa kukkansa.

***

***

***

***

Jos satut liikkumaan Gardenian suunnalla, suosittelen lämpimästi pionien katsastamista!
Muutenkin piha on hienosti hoidettu, muutamista muista kohdista pihalla taidan tehdä toisen postauksen.


***

Varjoleikkiä Vanhankaupunginkoskella

Ah, leppeä kesäilta, kuumuus jo haihtunut, mutta vielä lämmintä ja valoisaa. Aurinko paistaa ihanasti yhä alempaa, ennen kuin plumpsahtaa kokonaan taivaanrannan taa. Vaikka oli arki-ilta, niin ihmisiä oli vielä paljon: kalastamassa ja ulkoilemassa muuten Vanhankaupunginkosken tietämillä.

Matalalta paistava aurinko on minun suuri suosikkini. Se luo oman erityisen tunnelmansa, valo on kellertävää, ei niin kovaa kuin keskipäivällä. Ja syntyy varjoja ja jänniä kontrasteja. Kun siihen lisätään vielä vettä tai puita, niin minä voisin kuvata loputtomasti, ihan mitä vain!

Kalastajien hahmot ovat aina jänniä, se hiljainen odotus ja rauhallisuus. Teini-iässä olin itsekin innokas kalastaja, olisin varmaan vieläkin, ellei se tuntuisi eläinrääkkäykseltä. Joten en siis kalasta, vaan syön kyllä kalaa, melko tekopyhää, myönnetään.

Pitäähän siitä Matinkaari-sillasta aina olla ainakin yksi kuva, tässä se normikuva. On niitä parempiakin nähty...

 Tämä koskikuva piti vielä käydä jälkikäteen lisäämässä. En oikein ymmärrä, miksi osa samalla tunnuksella Picasa3:ssa merkatuista kuvista, ei tule mukaan kun sillä tunnuksella etsii valittuja kuvia tiedostopuolelta. Ihmeellisiä ovat tietokonemaailman ilmiöt...

Tästä luonnon värileikistä tykkäsin kovasti. Aurinko ja vesi, ja syntyy aitoa kultaa. Yhdessä toisessa kohdassa rantapuiden heijastus teki rantavedestäkin ihan kirkkaan vihreän, kateudesta kenties?

Mutta kun aurinko laski mailleen, niin taivaan täyttivät mitä ihmeellisimmät jostain eläintarhasta karanneet oliot, jotka ovat selvästi menossa porukalla tuonne vasemmalle päin. Lienevätkö matkalla iltakaljalle??

Kotimatkalla, ylhäällä mäenpäällä, missä aurinko ei vielä ollut laskenut, tuli vielä vastaan tälläinen näky.

"Oi, mikä ihana ilta! Voi tapahtua mitä vain"


***

Rantaelämää

Nyt on Helsingin rannoilla vilkasta. Vesille laskettujen veneiden lisäksi rannat vilisevät vesilintuja, monilla on jo poikasia. Ja kun kaislat ovat matalia ja paikoista on pulaa, niin osa pesii ihan hämmästyttävän näkösällä. Tässä muutamia hieman paranneltuja kuvia eilisillalta, jolloin aurinko paistoi taas alhaalta ja kaikki oli niin kaunista, että!

Linnut mokomat muutenkin liikkuvat vilkkaasti ja ovat vaikeita kuvattavia pokkarilla kohtuuetäisyydeltä. Mutta nämä pienet pallerot, ne ovat vähintään tuplanopeita! Eivät hetken hetkeä paikallaan...

Kyllä on emolla näiden perään katsomista...  Yhdessä vaiheessa yksi jo jäi pesueesta, mutta sitten huomattiin puolin ja toisin, että kaikki eivät olleetkaan paikalla.

Silkkiuikuilla on parikin lähes vierekkäistä pesää kaislikon reunassa, mutta niillä ei ole vielä poikasia. Väliin uiskenteleva puoliso teki mielenkiintoisia ääniä ja liikkeitä, mutta yhtään siedettävänkään tarkkaa kuvaa en siitä saanut.

Jossain vaiheessa sitten vaan piti sanoa näille ihanille, että Hei, hei!

Mutta vielä: Rannalla, soisessa ryteikössä oli sorsapoikue ihan supervilkkaassa ulkoilutiessä kiinni, ja siinä ovat kuulemma olleet päiväkausia. Mieheni huomasi ne ensikerran, kun meinasi vahingossa astua niiden päälle, poiketessaan askelen verran ulkoilutieltä! Mutta emo päästi pienen vinkaisun ja niin säästyivät päälleastumiselta...
Valaistus oli nyt huono ja poikaset jo hieman söpöimmän iän ohittaneita, mutta tässä nyt kuvassa muutama niistäkin, kun kerran eivät olleet moksiskaan siitä, että neljä isoa ihmistä seisoi niistä metrin päässä innokkaasti kuvaamassa ja ihastelemassa.

Oikein ihania hetkiä teille kaikille omilla rannoillanne uusia poikueita ihastellessa!

***

Laivan takana

Täytyy sitä Tallinnan päiväreissullakin räpsiä kuvia. Tässä pari kuvaa laivan takaa, kun jo oltiin taas melkein kotona.

*** (joskus horisontin täytyy olla vino, jotta näyttäisi paremmalta)

***

Luukin ulkoilualueella

Eilen teimme pikkuisen metsäretken Luukin ulkoilualueelle. Pilvipoutainen, tuulinen sää sopi retkeilyyn, mutta kauniita maisemakuvia ei oikein syntynyt. Mun makroilutkin on vielä kovin hakusessa, joten tähän on nyt kerätty joitakin mielestäni kiinnostavia satunnaisia otoksia.

Halkolammen rannalla oli mielenkiintoinen kerääntymä vesikirppuja, taitaa olla pesintäaikaa niilläkin.

"No, tartteeks meitä nyt tulla häiritsemään?! Poistu heti tai me tullaan täältä..."

Tähän vähän kauniimpaa vaihteeksi.

Metsätonttu oli kiireissään unohtanut kääpäsaappaansa...

Ja sitten jätimme yksinäisen västäräkin yksin mietteissään suolammen rannalle ja palasimme haikein mielin kaupunkiin.

***

Iltakävelyllä

Tein pienen iltakävelyn Vantaanjoen rantaan ja pokkarillani yritin opetella jonkinlaista makrokuvausta. Mutta kun. Tuulee. Kasvit eivät siis pysy paikallaan. Käsi tärisee, kuva ei siis ole tarkka. Tausta ei koskaan ole sellainen kuin toivoisin, joten yritän vääntyä mitä merkillisimpiin asentoihin. Ja kun ihmisiä kulkee ohi, yritän omituisista asennoistani huolimatta vaikuttaa edes likipitäen täysjärkiseltä.
Mutta, silti useimmista kuvista saattanee nähdä suurinpiirtein, mitä yritin. Pyydän siis, nähdäksenne mitä halusin kuvata, käyttäkää mielikuvitustanne!! :)

***

***

***

***

***

***

***