Luontokuvablogi, naturephotoblog


Erityisesti rakastan rantamaisemakuvia
ja matalalta paistavaa aurinkoa.
Ihana pohjoinen valo!

#valokuvaus #luontokuvaus #kuva #valokuva #luontokuva #Finland
#naturephoto #photography #landscapephotography


Google translator

perjantai 2. joulukuuta 2011

Syksyn loppu?

Osassa Suomea on jo lunta, ainakin ajoittain ja tännekin sitä lienee ensi viikolla luvassa. Joten lienee aika julkaista viimeisiä syksyisiä kuvia. Aikaansaamattomuuttani olen taas muutaman kollaasin plätkäissyt.



Erilaisia syksyisiä tunnelmia olen yrittänyt näihin kerätä.



Välillä syksy on lähes pelkästään erilaisia harmahtavia sävyjä.



Välillä taas tyyni sää ja aurinko tekevät ihanan rauhaisan väriloiston, vaikka lehdet ovatkin jo puista kadonneet.



Aurinko paistaa yhä lyhyemmän aikaa, yhä alempaa, nämäkin kaikki kuvat ovat keskellä päivää kuvattuja ja auringonlaskuun oli vielä tunti tai useampikin.

Heitänpä tänne loppuun vielä joitain yksittäisiä kuviakin, näin syksyn lopun kunniaksi.



***



***



***



***



***



***



***



***



***



***



***



No, joo. Olishan näitä, mutta syysjuhlat loppuu aikanaan. Ja alkaa talvi. Ehkä. Ensi viikolla meillekin???


***

perjantai 11. marraskuuta 2011

Eilistä päivää

Tänään on taas tasaharmaata, mutta tässä välissä oli kaksi aivan uskomatonta tyyntä aurinkoista päivää. Tässä jotain otoksia eiliseltä.



Yöllä oli ollut ensimmäinen pakkanen ja ihan kunnollinen sellainen. Päätimme lähteä läheiselle Viikin ulkoilualueelle päiväkävelylle.



Tälläisiä oli puussa. En ole ennen huomannut tähän vuodenaikaan, ovatko erehtyneet vuodenajasta, vai kuuluvatko todellakin syksyyn?



Maassa oli ihanasti kuuraisia lehtiä, jotkut vielä ihan huurteessa, toiset taas jo melkein sulaneita. Olisin voinut niitä lehtiä ihailla tuntikausia ellei kanssakuvaaja olisi ollut koko ajan menossa eteenpäin, mokoma! :)



Niin valtavan paljon kaikkea kiehtovaa, sen näkee tästä järjettömästä kuvamäärästäkin ja silti oli vaikea karsia...



Lahdelle päin kuvaus ei oikein onnistunut vastavaloon ja ihan rantaan ei pääsekään ja ranta on luonteeltaan hieman ei-kuvauksellinen.



Ja niitä lehtiä pitää taas pysyähtyä kuvaamaan... "Tule jo!"




Vastavaloon syntyi myös tämä jännä peikkometsä.



Ikivihreät kasvit ovat ihania, eritoten tähän vuodenaikaan, eikös ole melkein kuin kesällä?



Pieni lampi oli jäässä vielä keskipäivälläkin. Kun kuvailin sitä, yksi tuhatta ja sataa ohikiitävistä fillaristeista huusi mennessään: "Kuukauden luontokuva!" No, ei sinnepäinkään, mutta kiva kuvailla silti...



Valot ja varjot muodostavat matalan auringon aikana kiehtovia yhdistelmiä.



***




***




Ja pitihän niitä valkoisia mötiköitäkin kuvata, kun niitä oli pelloilla niin valtavan paljon joka puolella. Tänään luin uuden nimityksen niille, ovat kuulemma "kotelovaiheen kepulaisia"! :)



Nälkä alkoi ahdistaa ja piti sitten lähteä hipsimään kotiin päin...

Toivotaan, että kauniita syystalvipäiviä tulee kaikille paljon lisää!

***

tiistai 8. marraskuuta 2011

Mustavalkomaanantai, pelottava

Osallistunpa pitkästä aikaa vaihteeksi haasteeseen Mustavalkomaanantai, aiheena:
Pelottava, kammottava, hirvittävä ja kamala.
Muiden kuvat löytyvät TÄÄLTÄ.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kaunis syysaamu taas

Tuli taas aamulla äkkilähtö, kun huomasin, että oli taas sumua ja aurinkokin yritteli. Joten äkkiä pala makkaraa kitusiin ja kamera vara-akkuineen mukaan ja ulos. Päätin tällä kertaa suunnistaa joelle, jos siellä sumu kestäisi kauemmin.



Ensimmäinen näkymä jokilaaksoon laskeuduttuani oli ylläoleva, joten sumua siis vielä riitti. Mutta parissa minuutissa sumu alkoi jo rakoilla.



Ja hälveni yhä lisää jatkuvasti, mutta onneksi olin siirtymässä lähemmäksi jokea.



Sitten aurinko alkoi paistaa lämpimästi ja jatkuvasti, mutta usvaisuutta löytyi vielä paikoin.



Ihmisiä oli paljon liikkeellä, eikä aiheetta. Voi olla, että joku on jossain kuvassakin, mutta parhaita ihmiskuvia en viitsi tänne laittaa, kun olisivat tunnistettavia.



Löytyi alla oleva jännännäköinen sulkakin, kuka kertoisi, minkä linnun?



Sitten vaan lisää aurinkokuvia.



Sorsat mokomat menivät poispäin, mikä oli huonompi juttu kuvan kannalta.



Rantapolun tunnelmaa.



Vaihteeksi tästäkin näkökulmasta jokea.



Oli niin paljon upeita heijasteita ja valoisia kohtia, mutten oikein niistä osaa mitään hienoa aikaansaada.



Jotain pitää silti yrittää.



Viimeisiä lehtiä viedään, sieltä täältä löytyy sentään jotain.



Näköalapaikalla, viitseliäimmät kiipeäisivät tietysti oikealla olevalle korkealle kalliolle. Mutta kun sieltä ei ole kovin kuvauksellista, niin miksi laiska viitsisi?!



Osa samaa maisemaa vähän käsiteltynä tunnelman vahvistamiseksi.



Vielä ruskaväriä.



Ja sitten siirrytäänkin jo auringonpaisteen loppumiseen. Omasta ikkunasta talojen välistä voi pari kertaa vuodessa onnistua kuvaamaan auringonlaskua. Nätti oli iltakin.



Tänään on poutapilvistä, aurinko on pari kertaa yrittänyt, muttei ole jaksanut puskea tieltään pilviverhoa. Täytyypä silti lähteä ulos Helsingin raittiiseem (?) ilmaan!

Reipasta ja rentouttavaa viikonlopunjatkoa kaikille!

***

maanantai 31. lokakuuta 2011

Kauden viimeiseltä veneretkeltä

Monena päivänä päivänä on ollut poutaista ja osin ihanasti aurinkoistakin. Paljon tulee räpsittyä sellaista, mikä kertoo sen hetkisestä tunnelmasta ja näkymästä. En oikein tiedä, mitä tänne tulee nyt valittua, katsotaan, mihin silmä ja käsi tarttuu...



Yllä oleva oli syksyn viimeiseltä veneretkeltä ennen veneen maihinnostoa. Sää oli upea, lähes tyyni ja vaikka oli viikonloppu, niin veneitä oli enää varsin vähän liikkeellä.



Samalta veneretkeltä: niin monenlaista erilaista rannallaelämisen muotoa.




Vaikka Helsingin saaristo on aika perusmuotoista, niin löytyy sieltä välillä vähän jännempiäkin muotoja.




Kuvien taso on johtuen liikkuvasta veneestä, pitkistä etäisyyksistä ja pokkarista heikonpuoleinen. Mutta kun kaikennäköistä kiintoisaa osui silmään, niin pitäähän niitä muillekin tuoda näytille.



Vastavalossa oli tämä jännä kohde, jota varjostamalla vielä vähän tehostin.




Myötävaloon pitkillä etäisyyksillä, pilvien ollessa vielä poikkeuksellisen kapeita viivoja, syntyi tälläisiä lähes surrealistisia tunnelmia ilmassa roikkuvine saarineen.



Joku villinkiläinen on rakentanut tälläisen kiehtovan rantakeitaan Etelämeren malliin...




Kuvassa oikealla Viipurinkivi, melkoinen mollukka Villingin vierellä.



Löytyy sitä sentään muutama vähän komeampi kalliokin.




Hieno retki, seuraavaa joutuu sitten odottelemaan ensi kesään asti...


***