Trooppisen puutarha Gardenian pihalta löytyi edellisen postauksen pionien lisäksi kaikkea muutakin kiehtovaa. Tässä niistä joitakin otoksia.
***
***
***
***
Kaiken tämän väriloiston kera toivotan Sinulle oikein ihanaa ja lämminhenkistä Juhannusaikaa, riippumatta siitä sataako tai paistaa!
***
Luontokuvablogi, naturephotoblog
Erityisesti rakastan rantamaisemakuvia
ja matalalta paistavaa aurinkoa.
Ihana pohjoinen valo!
#valokuvaus #luontokuvaus #kuva #valokuva #luontokuva #Finland
#naturephoto #photography #landscapephotography
Google translator
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Pioneja Gardenian pihalla
Trooppisen puutarhan Gardenian piha kiinnostaa minua useimmiten sisätiloja enemmän. Tähän aikaan kukkivat upeat pionit, niitä oli näköjään istutettu vielä viime vuotista enemmänkin. Tänä vuonna ne eivät kuki kaikki samaan aikaan, suurin osa oli täydessä kukissa, osa oli vielä ihan nupuilla ja jotkut olivat jo ehtineet pudottaa kukkansa.
***
***
***
***
Jos satut liikkumaan Gardenian suunnalla, suosittelen lämpimästi pionien katsastamista!
Muutenkin piha on hienosti hoidettu, muutamista muista kohdista pihalla taidan tehdä toisen postauksen.
***
***
***
***
***
Jos satut liikkumaan Gardenian suunnalla, suosittelen lämpimästi pionien katsastamista!
Muutenkin piha on hienosti hoidettu, muutamista muista kohdista pihalla taidan tehdä toisen postauksen.
***
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Varjoleikkiä Vanhankaupunginkoskella
Ah, leppeä kesäilta, kuumuus jo haihtunut, mutta vielä lämmintä ja valoisaa. Aurinko paistaa ihanasti yhä alempaa, ennen kuin plumpsahtaa kokonaan taivaanrannan taa. Vaikka oli arki-ilta, niin ihmisiä oli vielä paljon: kalastamassa ja ulkoilemassa muuten Vanhankaupunginkosken tietämillä.
Matalalta paistava aurinko on minun suuri suosikkini. Se luo oman erityisen tunnelmansa, valo on kellertävää, ei niin kovaa kuin keskipäivällä. Ja syntyy varjoja ja jänniä kontrasteja. Kun siihen lisätään vielä vettä tai puita, niin minä voisin kuvata loputtomasti, ihan mitä vain!
Kalastajien hahmot ovat aina jänniä, se hiljainen odotus ja rauhallisuus. Teini-iässä olin itsekin innokas kalastaja, olisin varmaan vieläkin, ellei se tuntuisi eläinrääkkäykseltä. Joten en siis kalasta, vaan syön kyllä kalaa, melko tekopyhää, myönnetään.
Pitäähän siitä Matinkaari-sillasta aina olla ainakin yksi kuva, tässä se normikuva. On niitä parempiakin nähty...
Tämä koskikuva piti vielä käydä jälkikäteen lisäämässä. En oikein ymmärrä, miksi osa samalla tunnuksella Picasa3:ssa merkatuista kuvista, ei tule mukaan kun sillä tunnuksella etsii valittuja kuvia tiedostopuolelta. Ihmeellisiä ovat tietokonemaailman ilmiöt...
Tästä luonnon värileikistä tykkäsin kovasti. Aurinko ja vesi, ja syntyy aitoa kultaa. Yhdessä toisessa kohdassa rantapuiden heijastus teki rantavedestäkin ihan kirkkaan vihreän, kateudesta kenties?
Mutta kun aurinko laski mailleen, niin taivaan täyttivät mitä ihmeellisimmät jostain eläintarhasta karanneet oliot, jotka ovat selvästi menossa porukalla tuonne vasemmalle päin. Lienevätkö matkalla iltakaljalle??
Kotimatkalla, ylhäällä mäenpäällä, missä aurinko ei vielä ollut laskenut, tuli vielä vastaan tälläinen näky.
"Oi, mikä ihana ilta! Voi tapahtua mitä vain"
***
Matalalta paistava aurinko on minun suuri suosikkini. Se luo oman erityisen tunnelmansa, valo on kellertävää, ei niin kovaa kuin keskipäivällä. Ja syntyy varjoja ja jänniä kontrasteja. Kun siihen lisätään vielä vettä tai puita, niin minä voisin kuvata loputtomasti, ihan mitä vain!
Kalastajien hahmot ovat aina jänniä, se hiljainen odotus ja rauhallisuus. Teini-iässä olin itsekin innokas kalastaja, olisin varmaan vieläkin, ellei se tuntuisi eläinrääkkäykseltä. Joten en siis kalasta, vaan syön kyllä kalaa, melko tekopyhää, myönnetään.
Pitäähän siitä Matinkaari-sillasta aina olla ainakin yksi kuva, tässä se normikuva. On niitä parempiakin nähty...
Tämä koskikuva piti vielä käydä jälkikäteen lisäämässä. En oikein ymmärrä, miksi osa samalla tunnuksella Picasa3:ssa merkatuista kuvista, ei tule mukaan kun sillä tunnuksella etsii valittuja kuvia tiedostopuolelta. Ihmeellisiä ovat tietokonemaailman ilmiöt...
Tästä luonnon värileikistä tykkäsin kovasti. Aurinko ja vesi, ja syntyy aitoa kultaa. Yhdessä toisessa kohdassa rantapuiden heijastus teki rantavedestäkin ihan kirkkaan vihreän, kateudesta kenties?
Mutta kun aurinko laski mailleen, niin taivaan täyttivät mitä ihmeellisimmät jostain eläintarhasta karanneet oliot, jotka ovat selvästi menossa porukalla tuonne vasemmalle päin. Lienevätkö matkalla iltakaljalle??
Kotimatkalla, ylhäällä mäenpäällä, missä aurinko ei vielä ollut laskenut, tuli vielä vastaan tälläinen näky.
"Oi, mikä ihana ilta! Voi tapahtua mitä vain"
***
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Rantaelämää
Nyt on Helsingin rannoilla vilkasta. Vesille laskettujen veneiden lisäksi rannat vilisevät vesilintuja, monilla on jo poikasia. Ja kun kaislat ovat matalia ja paikoista on pulaa, niin osa pesii ihan hämmästyttävän näkösällä. Tässä muutamia hieman paranneltuja kuvia eilisillalta, jolloin aurinko paistoi taas alhaalta ja kaikki oli niin kaunista, että!
Linnut mokomat muutenkin liikkuvat vilkkaasti ja ovat vaikeita kuvattavia pokkarilla kohtuuetäisyydeltä. Mutta nämä pienet pallerot, ne ovat vähintään tuplanopeita! Eivät hetken hetkeä paikallaan...
Kyllä on emolla näiden perään katsomista... Yhdessä vaiheessa yksi jo jäi pesueesta, mutta sitten huomattiin puolin ja toisin, että kaikki eivät olleetkaan paikalla.
Silkkiuikuilla on parikin lähes vierekkäistä pesää kaislikon reunassa, mutta niillä ei ole vielä poikasia. Väliin uiskenteleva puoliso teki mielenkiintoisia ääniä ja liikkeitä, mutta yhtään siedettävänkään tarkkaa kuvaa en siitä saanut.
Jossain vaiheessa sitten vaan piti sanoa näille ihanille, että Hei, hei!
Mutta vielä: Rannalla, soisessa ryteikössä oli sorsapoikue ihan supervilkkaassa ulkoilutiessä kiinni, ja siinä ovat kuulemma olleet päiväkausia. Mieheni huomasi ne ensikerran, kun meinasi vahingossa astua niiden päälle, poiketessaan askelen verran ulkoilutieltä! Mutta emo päästi pienen vinkaisun ja niin säästyivät päälleastumiselta...
Valaistus oli nyt huono ja poikaset jo hieman söpöimmän iän ohittaneita, mutta tässä nyt kuvassa muutama niistäkin, kun kerran eivät olleet moksiskaan siitä, että neljä isoa ihmistä seisoi niistä metrin päässä innokkaasti kuvaamassa ja ihastelemassa.
Oikein ihania hetkiä teille kaikille omilla rannoillanne uusia poikueita ihastellessa!
***
Linnut mokomat muutenkin liikkuvat vilkkaasti ja ovat vaikeita kuvattavia pokkarilla kohtuuetäisyydeltä. Mutta nämä pienet pallerot, ne ovat vähintään tuplanopeita! Eivät hetken hetkeä paikallaan...
Kyllä on emolla näiden perään katsomista... Yhdessä vaiheessa yksi jo jäi pesueesta, mutta sitten huomattiin puolin ja toisin, että kaikki eivät olleetkaan paikalla.
Silkkiuikuilla on parikin lähes vierekkäistä pesää kaislikon reunassa, mutta niillä ei ole vielä poikasia. Väliin uiskenteleva puoliso teki mielenkiintoisia ääniä ja liikkeitä, mutta yhtään siedettävänkään tarkkaa kuvaa en siitä saanut.
Jossain vaiheessa sitten vaan piti sanoa näille ihanille, että Hei, hei!
Mutta vielä: Rannalla, soisessa ryteikössä oli sorsapoikue ihan supervilkkaassa ulkoilutiessä kiinni, ja siinä ovat kuulemma olleet päiväkausia. Mieheni huomasi ne ensikerran, kun meinasi vahingossa astua niiden päälle, poiketessaan askelen verran ulkoilutieltä! Mutta emo päästi pienen vinkaisun ja niin säästyivät päälleastumiselta...
Valaistus oli nyt huono ja poikaset jo hieman söpöimmän iän ohittaneita, mutta tässä nyt kuvassa muutama niistäkin, kun kerran eivät olleet moksiskaan siitä, että neljä isoa ihmistä seisoi niistä metrin päässä innokkaasti kuvaamassa ja ihastelemassa.
Oikein ihania hetkiä teille kaikille omilla rannoillanne uusia poikueita ihastellessa!
***
tiistai 31. toukokuuta 2011
Laivan takana
Täytyy sitä Tallinnan päiväreissullakin räpsiä kuvia. Tässä pari kuvaa laivan takaa, kun jo oltiin taas melkein kotona.
*** (joskus horisontin täytyy olla vino, jotta näyttäisi paremmalta)
***
*** (joskus horisontin täytyy olla vino, jotta näyttäisi paremmalta)
***
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Luukin ulkoilualueella
Eilen teimme pikkuisen metsäretken Luukin ulkoilualueelle. Pilvipoutainen, tuulinen sää sopi retkeilyyn, mutta kauniita maisemakuvia ei oikein syntynyt. Mun makroilutkin on vielä kovin hakusessa, joten tähän on nyt kerätty joitakin mielestäni kiinnostavia satunnaisia otoksia.
Halkolammen rannalla oli mielenkiintoinen kerääntymä vesikirppuja, taitaa olla pesintäaikaa niilläkin.
"No, tartteeks meitä nyt tulla häiritsemään?! Poistu heti tai me tullaan täältä..."
Tähän vähän kauniimpaa vaihteeksi.
Metsätonttu oli kiireissään unohtanut kääpäsaappaansa...
Ja sitten jätimme yksinäisen västäräkin yksin mietteissään suolammen rannalle ja palasimme haikein mielin kaupunkiin.
***
Halkolammen rannalla oli mielenkiintoinen kerääntymä vesikirppuja, taitaa olla pesintäaikaa niilläkin.
"No, tartteeks meitä nyt tulla häiritsemään?! Poistu heti tai me tullaan täältä..."
Tähän vähän kauniimpaa vaihteeksi.
Metsätonttu oli kiireissään unohtanut kääpäsaappaansa...
Ja sitten jätimme yksinäisen västäräkin yksin mietteissään suolammen rannalle ja palasimme haikein mielin kaupunkiin.
***
perjantai 6. toukokuuta 2011
Iltakävelyllä
Tein pienen iltakävelyn Vantaanjoen rantaan ja pokkarillani yritin opetella jonkinlaista makrokuvausta. Mutta kun. Tuulee. Kasvit eivät siis pysy paikallaan. Käsi tärisee, kuva ei siis ole tarkka. Tausta ei koskaan ole sellainen kuin toivoisin, joten yritän vääntyä mitä merkillisimpiin asentoihin. Ja kun ihmisiä kulkee ohi, yritän omituisista asennoistani huolimatta vaikuttaa edes likipitäen täysjärkiseltä.
Mutta, silti useimmista kuvista saattanee nähdä suurinpiirtein, mitä yritin. Pyydän siis, nähdäksenne mitä halusin kuvata, käyttäkää mielikuvitustanne!! :)
***
***
***
***
***
***
***
Mutta, silti useimmista kuvista saattanee nähdä suurinpiirtein, mitä yritin. Pyydän siis, nähdäksenne mitä halusin kuvata, käyttäkää mielikuvitustanne!! :)
***
***
***
***
***
***
***
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Torronsuo ilta-auringossa
Upean aurinkoisen, lähes kesäisen pääsiäisen aikana käväisimme iltasella mökkimme lähellä sijaitsevalla Torronsuolla.
Wikipedia: "Torronsuon kansallispuisto on Tammelan kunnassa sijaitseva, pinta-alaltaan 2 550 hehtaarin (25,5 km²) kokoinenkansallispuisto. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1990. Sitä ennenkin lähes luonnontilainen suo oli määritelty suojelualueeksi.
Wikipedia: "Torronsuon kansallispuisto on Tammelan kunnassa sijaitseva, pinta-alaltaan 2 550 hehtaarin (25,5 km²) kokoinenkansallispuisto. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1990. Sitä ennenkin lähes luonnontilainen suo oli määritelty suojelualueeksi.
Maastoltaan Torronsuo on tyypillistä keidas- eli kohosuota, eli paksuturpeista ja sen keskiosa on selvästi reunoja korkeammalla. "
"Kansallispuiston pysäköintialue on Kiljamon saarekkeessa, Forssasta Somerolle johtavan seututien 282 varrella. Läheisyydessä on Metsähallituksen rakentama 17 metriä korkea luontotorni, josta on hyvät näkymät yli koko suon. Saareketta kiertää noin kilometrin mittainen pitkospuureitti, jolta haarautuu pitkospuupolkuja suon ylitse.
Toinen luontotorni sijaitsee suon etelälaidalla, Idänpäänkalliolla. Tämä torni on rakennettu pitkälti talkoovoimin, ja sitä huoltaa Torron kylätoimikunta."
Luontotornista näkyy todella pitkälle
Pitkospuita pitkin on kiinnostavaa kuljeskella. Kun pääsee vähän kauemmas tiestä, niin tunnelma on todella erämainen ja vaikuttava.
En ole koskaan liikkunut pitkospuiden ulkopuolella, mutta lienee joillain alueilla mahdollista. Ainakin talvella, hiihtäen.
Ilta-aurinko luo oman lisänsä tunnelmaan ja värittää upeasti metsikköjen mäntyjä.
Luontotorni on varsin korkea, vaikka onkin piilossa metsikön keskellä. Rappusia tuntuu olevan rutkasti enemmän kuin pääkaupungin lintutorneissa.
Suo elättää melkoisen määrän eläimiä, siksi välttelenkin siellä käymistä itikka-aikaan. Mutta muina aikoina siellä viihtyisi vaikka kuinka kauan. Suosittelen, jos liikutte Forssan-Someron suunnalla!
***
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Pari kasvia Gardeniasta
Kävimme eilen trooppisessa puutarhassa Gardeniassa. Kävelimme sen melko pikaisesti läpi, joten kuvista tuli mitä tuli. Pari vähän mukiinmenevämpää tässä:
***
***
***
***
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Vastaus haasteeseen "Neljännen neljäs"
Sain Pipsalta osallistumiskutsun haasteeseen "neljännen kansion neljäs kuva". Kiitos, Pipsa!
Tehtävänantona oli myös pyyntö selittää kuvaa.
Minulle ilmaisu neljännen kansion neljäs kuva oli hieman epäselvä, joten päätin tulkita sen itselleni mieluisimmalla tavalla, jolloin sain tähän kuvan, josta itse pidän. Kesäiltoina auringon laskiessa meren rannalla on niin valtavan paljon kaunista kuvattavaa. Tämä on kuvattu Helsingin Hevossalmen läheltä.
Haastetta on tarkoitus jatkaa edelleen neljälle. Jaan vain näin tässä tämän postauksen kautta. Siis haaste näille neljälle, jos täällä käytte ja haaste kiinnostaaa (yritin valita sellaisia, joilla haaste ei ole vielä käynyt):
http://i-kuvat.blogspot.com/
http://minnemaat.blogspot.com/
http://piankuvablogi.blogspot.com/
http://elisankuvat.blogspot.com/
Toivottavasti haaste kiinnostaa!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
