Voi sitä olla ihastuttava, vaikka olisikin vähän ränsistynyt jo!
Oi noita ruususia!
Vähän yksinäistä...
Runsasta ja rehevää...
Hentoa ja taipuisaa...
Yhdessä kukoistamisen iloa...
Kannattaa välillä työntää nokkansa puskiin...
Tein vaihteeksi tälläisen vastamulkoisen kukkien muotoa korostamaan...
Ja lopuksi mini-aurinkoja pilvisten päivien varalle...
Nauttikaa kesän joka hetkestä,
ne kestävät yllättävän kauan kun niihin todella pysähtyy,
niissä elää sellaisena kuin ne ovat,
eikä kiirehdi etsimään parempaa seuraavasta hetkestä!
***
14 kommenttia:
Kaunista, kaunista!
Nyt on nautittava sekä kukista, että auringosta.
Ihanaa heinäkuuta!!
Kiitos, Sirpa!
Ihanaa heinäkuuta Sinullekin!
Totta, silmiä melkeinpä sattuu kaikkialla loistavien värikkäiden kukkamerien loistosta. Kauneutta olet vanginnut ja tottapa ensimmäisen kuvan kuin monen muunkin asian kohdalla, kulahtanutkin voi olla kaunista...:)
Niin, Pitsit sekaisin, ei tarvitse olla "virheetön" ollakseen kaunis...:)
Älyttömän upeita teräviä kuvia, ei paremmasta väliä.
Kiitos paljon, Pipsa!
"On aina kukkia niille, jotka haluavat nähdä niitä." Henri Matisse
Niinpä, Ari, kesä erityisesti!
Virheellisyys antaa persoonallisuutta, ei liian siloiteltua.;)
Jos rientää liikaa, menee monen kauniin ohi.
Kaunista kuvallista kerrontaa!
Kiitos, Hietatar!
Niinpä, liiallinen täydellisyyden tavoittelu tekee monta onnetonta ihmistä...
Parempi etsiä kauneutta vähemmän täydellisestä...:)
Upeita kuveja.
Kiitos, A-KH!
Koreita kuvia.
Kiitos, Queenvickans!
Lähetä kommentti