Yllä oleva oli syksyn viimeiseltä veneretkeltä ennen veneen maihinnostoa. Sää oli upea, lähes tyyni ja vaikka oli viikonloppu, niin veneitä oli enää varsin vähän liikkeellä.
Samalta veneretkeltä: niin monenlaista erilaista rannallaelämisen muotoa.
Vaikka Helsingin saaristo on aika perusmuotoista, niin löytyy sieltä välillä vähän jännempiäkin muotoja.
Kuvien taso on johtuen liikkuvasta veneestä, pitkistä etäisyyksistä ja pokkarista heikonpuoleinen. Mutta kun kaikennäköistä kiintoisaa osui silmään, niin pitäähän niitä muillekin tuoda näytille.
Vastavalossa oli tämä jännä kohde, jota varjostamalla vielä vähän tehostin.
Myötävaloon pitkillä etäisyyksillä, pilvien ollessa vielä poikkeuksellisen kapeita viivoja, syntyi tälläisiä lähes surrealistisia tunnelmia ilmassa roikkuvine saarineen.
Joku villinkiläinen on rakentanut tälläisen kiehtovan rantakeitaan Etelämeren malliin...
Kuvassa oikealla Viipurinkivi, melkoinen mollukka Villingin vierellä.
Löytyy sitä sentään muutama vähän komeampi kalliokin.
Hieno retki, seuraavaa joutuu sitten odottelemaan ensi kesään asti...
***
16 kommenttia:
Hieno loppusyksyn veneretki.
Kauniita kuvia mereltä ja rannikolta.
Nyt vaan sitten ensi kevättä odotellen.
Mukavaa kuun vaihdetta.
Kiitos, Sirpa! Oikein mukavaa kuun vaihdetta Sinullekin!
Jylhän kaunista on kallioiset rannat.
Rannalla olevista majamaisista rakennelmista tulee Malesia mieleen, palmukattoisia ilmavia rakennuksia.
Mukavan paisteista on ollut veneillessäsi.
Muuan kuukausi ja veneen voi jälleen vesille työntää.;)
Joo, Liplatus, jokunen kuukausi täytyy odottaa ennen seuraavaa veneretkeä... Huokaus! Vaan onneksi kauniita paikkoja ja säitäkin löytyy kaikkina vuodenaikoina.
Oikein hyviä kuvia, mutta kamala hökötys tuo mikä lienee katos.
Kiitos, A-KH! Mutta eikös se katos kuitenkin, vaikkapa huumorina, sentään sovi rannalle aika paljon paremmin kuin se toisessa kuvassa oleva Cirruksen torni?!
Olivat silmät tipahtaa näppäimistölle huomatessani tuon eteläisen pallonpuoliskon asumuksen. Kaikkea se kaupunkilainen keksiikin. No ehkä edullisempi ratkaisu mkuin se, että matkustaisi paikan päälle.
Helsinki mereltä käsin on todella kaunis ja vaihteleva erilaisine rantoineen ja rakennuksineen. Jostain syystä nuo vedestä nousevat järkäleet vain vetoavat mielen maisemaan paremmin kuin ihmisten rakennelmat. Yllättävän kesäiseltä näyttävä kuvasarja näin vuoden viimeiseksi venereissuksi, tai siis äkkisiltään sellainen mielikuva käännähti päässäni, varmasti sen palmumajan näkemisen vaikutusta tässäkin ajatussolmussa...:)
Suomen saaristo on todellakin mielettömän upea, Pitsit sekaisin. Saa nähdä tuleeko talvella niin paksua jäätä, että pääsisi kevättalven auringossa myös meren jäälle kuvailemaan.
Todella mahtavia kuvia, lapsuuteni maisemia, osa saarikuvista..
Kiitos, Pia! Lapsuusmaisemia minäkin vilkaisin ohiajaessani viikonlopulla, ei meinannut enää tunnistaa, niin oli muuttuneet.
Niin ne maisemat muuttuvat kun puut kasvavat ja tulee tiheämpää..
Niinpä, Pia, puita kasvaa, taloja tulee ja entiset aukeat pellot ja niityt ovat muisto vain.
Ihmettelin tuota kolmatta kuvaa, ovatko luodot tuolla lailla jalustalla, vai onko se jokin kangastusilmiö?
Upeita kallioita, jollaisia ei ilman venettä pääsisi ikinä näkemään.
Kyllä siinä kangastuksesta lienee kysymys, Pipsa. Kuudennessa kuvassahan sitä on vielä enemmän.
Onneksi oman ja kaverin veneen lisäksi saaristoa on mahdollista nähdä vaikkapa vuokrakanootilla, sightseeingaluksella tai vuoroveneellä. Upeaa, että tälläisiä mahdollisuuksia on, ja niillähän sitten (vaikkei ehkä ihan joka paikkaan pääsekään) säästyy kaikilta veneilijän riesoilta. :)
What an incredible beautiful colors:) and your photos are so beautiful:)
greeting Mimmi
Thank you, Mimmi!
Lähetä kommentti