Näin joulun alla on mukava mielestäni katsella kuusia. Pieni on ihminen ison lumisen kuusen juurella.
Ja tuosta on tainnut vähän isompi tonttu mennä...
Mieheni sanoi, että bannerini on tylsä, kallioita blääh. Mutta minusta kalliot ovat kiehtovia, varsinkin matalassa auringossa. Tykkääkö kukaan muu kuvata kallioita? (Ei niitä ainakaan blogeissa juuri näe...)
***
5 kommenttia:
Minä olen kuvannut aika paljon kiviä, mutta totta - vähän niitä on tullut laitettua esille. Kivistä olen löytänyt peikon päitä, myrtyneitä ilmeitä, särkyneen sydämen muotoja tai muuten vaan erikoisia tapauksia.
Jotenkin on tullut katsottua ja haettua pienempiä yksityiskohtia.
Kivestä sinänsä kyllä pidän, niitä on turhankin paljon pihalla. Muurahaiset tykkää pesiä niiden alle.
Kalliosi on ihan hieno.
Kyllä kivet ovat kiintoisia ja niistä tosiaan on mukava etsiskellä erilaisia tuttuja muotoja.
Vaan kalliot ovat vielä lähempänä sydäntäni, varsinkin matalassa auringossa. Muutkin kuin rantakalliot, joita moni muukin tykkää kuvata.
Mihin lie tonttu mennyt?
Komia on kuusipuu. Luonnossa kyllä mielikin rauhoittuu.
Lähetä kommentti