Ruskan hehkua

Tänäkin vuonna ruska on ollut mielestäni Helsingissä yllättävän pitkä ja upea. Niin monta huikean hehkuvaa puuta ja pensasta... Ja rannat silloin, kun aurinko paistaa. Ah! Lämmintäkin on monesti ollut melkein kuin kesällä.

Keltaiset puut, punaiset puut ja pensaat... voi mikä välillä ihan uskomaton loisto on ollut ilonamme!

Yllä kirsikkapuunlehtiä maassa ja vähän vielä puissakin, entisen trooppisen puutarha Gardenian nykyään lähes hoitamattomalla pihalla. Sääli, ettei pyynnöistä huolimatta Helsingin Kaupunki enää vaivaudu siitä huolehtimaan. :( 

Niin monenlaista luontonäkymää löytyy onneksi vielä Helsingistäkin, vaikka yleensä vaatii harkittua rajausta saada näkymistä kaupunkimaiset rakenteet suurin piirtein pois. Yllä näkymää Vanhankaupunginlahden linturuovikkoalueelle ja alhaalla tyynen hetken rauhoittama sorsaparvi syksyisellä Vantaanjoella.

Kaikki hetket eivät tietenkään ole olleet aurinkoisia, on ollut myös pilvisiä, sateisiakin päiviä. Ja syksyn sumut... yhtenä päivänä mereltä vyöryi hetkessä melkoinen sumu. Ja hetkeä aikaisemmin oli mieheni ollut ulompana saaristossa puksuttelemassa hitaalla paatilla. Onneksi ehti alta pois!  Alla tunnelma Vantaanjoen Pikkukosken suvannolta eräänä sumupäivänä, kun vähäksi aikaa sumuisuus hellitti.

On NIIN paljon kuvia, jos näille löytyy katsojia, niin varmaan postittelen lisääkin syys-lokakuun kuvia. Mutta kauaa eivät varmaan enää viimeisetkään hohtolehdet puissa pysyne. Silti tunnelmaa, vaikka mätänevien lehtien tuoksuin ja pimeässä hiljaa hehkuvin kynttilöin, löytynee myöhäissyksystäkin...


                                             ***


#ruska #syksy #maisema #valokuvaus #photography #landscape #fallcolors #October #fotos 

Vuosi taas mennyt, oho! :) Osa I/II

Vuodenkierrossa tapahtuu paljon. Ihmisen elämässäkin monia asioita, ainakin ihmiseen itseensä vaikuttavia. Mitenköhän siitä valitsisi vuoden kuvien omat kuvasuosikit??!

Viime talvi, ei tainnut juuri kuvatuttaa... mutta löytyisiköhän jotain... hmm

Jäätävää oli loppuvuodesta usein koskella, vaikka varsinainen lumi tulikin muistaakseni vasta tammi- tai helmikuussa. Joulukuussa näin lähiön puupinossa sitten kärpänkin lumipuvussaan, hyvin erottui onneksi. :)

Koskelo oleili niin kivassa valossa, että pitihän se ikuistaa.

Sitten kun lumi tuli ja jäätkin alkoivat kantaa, yllättävän pitkäänkin tänä vuonna, oli ihana niillä ihmisten liikkua.

Kevättalvella löytyi kameran eteen toisinaan varsin kiehtovia jäämuodostelmia. 

Taivaallekin kun muistaa katsella, niin voi nähdä, mitä oudoinpia näkyjä.

Mitä sinä näet kuvassa??

Alempi kuva jäädytetystä kalliokiipeilypaikasta. Rohkeita ovat kiipeilijät.

Jäätä niin monessa muodossa oli, yllä kosken luomaa.

Alle yksi talven lumituiskuista.

Yhä keväisemmäksi alkoi muuttua. Ja kaislat alkoivat olla yksi lempikuvakohteistani.

Jäiden hiljalleen heiketessä, aina löytyi silti jäillemenijöitä.

Keväämmällä alkoi näkyä palaavia lintusia, aina suuri ilo.

Siinä siis joitakin viime talven ja kevättalven otoksia.

Yritän saada aikaiseksi lähiaikoina myös osion kevätkesä ja kesä.

Sekä myöhemmin ehkä vielä syksyn.

Kiehtovaa nähdä, vieläkö joku tätä blogia lukee... :)

Ruskan ihana aika...

Minusta tuntui, että ruska oli Helsingissä tänä vuonna poikkeuksellisen pitkä ja uskomattoman ikimuistoisen upea. Tai ehkä se johtui siitä, että koin sen niin vahvasti ja oli paljon aurinkoisia päiviä, jolloin kävin ulkona sitä ihailemassa ja kuvaamassa. Vielä vähän aikaa sitten tuntui, että en millään kestä sitä, että se loppuisi. Nyt kuitenkin se, että ensilumi tuli tännekin, ja että sateet ja kovat tuulet ovat riipineet lähes kaikki lehdet jo alas, ei tunnukaan niin pahalta, vaan onneksi vain luonnon normaalilta kiertokululta. Ei se silti tarkoita, että edessä oleva pimeämpi, märempi ja jäätävämpi aika olisi välttämättä kiva ja ongelmaton. Mutta on niistä ennenkin selvitty. :)

Nyt kuitenkin niihin ruskakuviin, joita on ollut niin paljon, ettei läheskään kaikkia ole tullut vielä edes kunnolla läpikäytyä. Ehkä sitten talven mittaan tulee niitäkin katsottua, vaikka ruskakuviin takaisin palaaminen on aina tuntunut jotenkin väärältä.

Kuvia on niin valtavasti, että valinta on hirmu haastavaa. :) Yllä muutamia tuokiokoosteita.

Yllä eräitä maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyviä hetkiä. Lehmäkuvan aamupäivänä oli upea sumuaurinkoyhdistelmä muutaman tunnin ja vaikka oli kylmä, niin oli upea kokemus, että lähdin kameran kanssa ulos heti herättyä ja ulos vilkaistua. Mitä siitä, että aamupala taisi tulla syötyä vasta n. 13.30... :D

Yllä syksyisiä yksityiskohtia. Niin paljon oli kuvattavaa ja värit vastavalossa olivat usein kaikkien kiehtovimpia.

Aurinkoisina hetkinä rannat olivat kaikkein huikeimpia paikkoja. Lintuja en juuri nähnyt ja usein auringon kurkkausta joutui odottelemaan, mutta kyllä ne hetket sitten korvasivat odotuksen.

 Mutta kyllä sisämaassakin monesti sai haukoa henkeään, kun lehdet loistivat matalassa auringonvalossa niin, ettei sitä mitenkään kukaan voi koskaan täysin kuvaan ikuistaan.

 Niin monenlaista ihanaa hetkeä... Onneksi on olemassa kamera, joka patistaa ulos ikuistamaan ja kuvat, joiden avulla voi muistella kaikkea upeaa nähtyä ja koettua. Eihän sitä tiedä, millainen on seuraava syksy tai kenenkään kohdalla, koittaako se edes varmasti. Mutta tästä ruska-ajasta olen ainakin tosi kiitollinen. :)