Kevään iloja

On ollut ilo päästä käymään muutama peräkkäisenä päivänä venerannassa ja seurata avoimen vesialueen kasvua ja lintujen ilmestymistä.

Kaupunkilinnut ovat aina, muutonkin jälkeen, yllättävän kesyjä. Kun varovasti lähestyy, sitten pysyy paikallaan, niin useimmat niistä eivät juurikaan välitä. Sorsat antavat joskus lähes astua päälle.

Kanadanhanhiakin oli yllätyksekseni ja alun arastelun jälkeen nekin nousivat maihin melkein viereemme ja kulkivat ohitse metrin päästä. Uros kyllä välillä hieman äänekkäästi ilmoitteli, että sopisi olla häiritsemättä.

Lokkeja oli suuri lauma ja kaikkein äänekkäimpinä ne tietysti olivat. En tiedä, mikä juuri jään reunassa niitä eniten viehättää, mutta siinä ne enimmäkseen seisoskelivat, lehahtaen silloin tällöin yhdessä hyvin lyhyeen lentoon tai muutavat uiskentelivat avovedessä muiden lintujen seurassa.

Kyllä lokit ovat ihan omanlaisiaan lintuja, mutta onneksi melko kauniita. Jos lokit olisivat yhtä rumia kuin merimetsot, niin ne olisi varmaan jo hävitetty sukupuuttoon...

Näiden aikojen ainoa kulkupeli näkyy kuvassa etualalla, onnistuin kerrankin näkemään sen liikkeessäkin, tosin melko kaukaa. Onneksi pilkkijät jo pysyvät poissa jäiltä.

Siinä joitakin viime päivien rantailoista. Voipi olla, että laitan lisää samanlaisia, samoista rannoista ja samoista linnuista, lähipäivinä. Tai sitten en, jos laiskuus yllättää...

Oikein hyvää keväänjatkoa kaikille!

***